maanantai 27. heinäkuuta 2015

Riihimäki calling (26.7.2015)

No niin, nyt on sitten tämän kauden ensimmäiset estekisat ratsastettuna minulla ja Martilla. Hivenen myöhään jäi tämä estepuolen aloitus, mutta aina ei tuo "siviilielämä" jousta riittävästi. Alla pohdintaa kisoista ja kisapaikasta.

Tällä kertaa aloitimme kisakauden jo itseämme haastaen. Martti on ollut treeneissä niin hyvä, että uskalsin ilmoittautua heti 90cm ja 100cm luokkiin. Tähän päätökseen vaikutti myös se, että Riihimäki on Martille kisapaikkana todella tuttu ja se on hypännyt siellä miltei aina todella hyvin. 

Pidän Riihimäen raviradasta kisapaikkana. Hevosilla on tilaa, käytössä on valjastuskatokset, verryttely on tilava ja radat on olleet joka kerta hyvät, ainakin meille. Pohjat eivät ehkä ole niin hyvät, että siellä voisi pitää isoja tähtikisoja, mutta tällaiselle tavalliselle harrastelijalle oikein loistavat. Kisojen aikana aikataulut pitää, toimihenkilöt on ystävällisiä ja muutenkin homma vaan rullaa ilman mitään ongelmia.

Tälläkään kertaa ei tarvinnut pettyä järjestelyihin. Radat oli kivat ratsastaa, toiset vaiheet sellaiset missä oli vara valita muutamassa kohtaa mennäkö sisäkautta vai ulkokautta, luvattua kaatosadetta ei tullut ja aikatauluista oltiin jopa vähän edellä. Ainoa pieni miinus oli kelin aiheuttama verryttelyn pieni märkyys ja sitä kautta reunojen liukkaus. Reunoille ei kuitenkaan ollut tarvetta mennä, sillä tilaa oli muutenkin riittävästi. Radalla tätä ongelmaa ei ollut laisinkaan, vaikka sielläkin oli vähän märkää.



Aamu alkoi puoli kymmenen maissa märän hevosen noutamisella laitumelta. Onneksi se oli jättänyt mutakylvyn väliin ja oli suhteellisen puhdas. Kuivattiin Martti pyyhkeellä ja vietiin se karsinaansa jatkamaan kuivumista. Tämän jälkeen tavarat autoon ja henkilöauto starttasi kohti Riihimäkeä. Lähtiessämme tallilta vettä satoi sen verran, että todettiin olevan parempi jos Martti tulisi kisapaikalle vähän myöhemmin. Näin ollen jätin sen isän, Ollin, Annen ja Matin huostaan ja lähdin ajelemaan äidin, Marin ja Esan kanssa kohti Riihimäkeä.

Ensimäisen luokan verryttelyssä Martti oli yksinkertaisesti aivan super. Sanoinkin vitsillä, että voisin jo sen perusteella lähteä kotiin, kun hevonen oli niin hyvä. Käytännössä verryttely koostui sileän duunista ja taisin 90cm luokkaan ottaa kolme hyppyä. Pidin verryttelyn lyhyenä myös sen vuoksi, että Martti on ollut koko viime viikon vähän uneliaan oloinen. En siis halunnut sitä väsyttää jo heti ensimmäiseen luokkaan ja kerran hallintalaitteet oli kunnossa noinkin, niin mitä sitä turhaa kaivamaan verta nenästään.

90 cm luokan 1.vaiheeseen olen näin vielä videotarkistuksen jälkeenkin ihan tyytyväinen. Rytmi pysyi yllä ja homma oli pitkästä aikaa kivaa. Me vaan pidettiin hauskaa siellä. Muutama lähestyminen pääsi hieman liian juureen linjoilla, sillä Martti ei tullut rehellisesti takaisin ja homma meni vetokilpailuksi. Toisessa vaiheessa puolestaan puristusta oli heti lähtiessä liikaa. Yhdeksännen esteen kielto menee kokonaan ratsastajan piikkiin joka vain jarruttaa ja jarruttaa ja jarruttaa, kun olisi pitänyt ratsastaaa kaarteesta ulos eteen. Enkä edes oppinut kerralla, vaan esteellä 11 on täysin sama virhe, tällä kertaa tosin "vain" puomi mukaan. Hevoselle taputukset, se suoritti koko radan hienosti, kuskille puolestaan ripitystä by isä.


Metrin radalle tein myös lyhyen verryttelyn. Tähän vaikutti myös lähtöpaikka viidentenä. Verryttelyyn oli kuitenkin ihan riittävästi aikaa, sileällä hevonen pohkeen eteen ja pari hyppyä. Martti tuntui tässä vaiheessa jo vähän löysältä. Tiesin siis että töitä saisin tehdä, että vauhti pysyisi riittävästi yllä radalla. Portilla vuoroa odottaessani sanoinkin, että jos homma menee tuuppaamiseksi, jätän leikin kesken. 90 cm hölmöilyjen jälkeen tavoite oli ratsastaa homma puhtaasti maaliin, kuitenkin niin, että lyhentäisin toisessa vaiheessa tiet.

Rata lähti tällä kertaa myös hyvin käyntiin. 1-2 linja hyvä, vähän ristilaukkaa, mutta korjaus tarpeeksi aikaisin ennen kakkosta. Kolmoselle aivan liian juureen, jonka vuoksi todella hidas hyppy sille. Onneksi saatiin rytmistä kiinni linjalla ja nelonen ok. Sarjalle hyvin sisään, tällä kertaa se jäi vähän pitkäksi, kun edellisessä luokassa jäi vähän lyhyeksi. Sarjaväliä oli pidennetty tähän luokkaan ja Martin hypätessä noin hyvin ylös a-osalla, jäi väli väljäksi. 6-7 linjalla rytmi katosi kokonaan risti-vasta yms. laukkojen vuoksi, jolloin 7 esteen ponnistus tuli aivan liian juureen, hyvin hevonen selvisi kuitenkin yli. Vielä kasin yli paremmassa tempossa ja seuraavaan vaiheeseen.

Sain hyvän tempon päälle 8-9 linjalla, joka jatkui myös tästä eteenpäin. Tällä kertaa tuolle 10 esteelle tultiin hyvään paikkaan, josta oli helppo lyhentää tie sarjalle ykkösen ja seikan sisäkautta. En päässyt sarjalle kaarteesta vieläkään niin hyvin ulos kuin olisin toivonut, mutta Martti selvitti sarjan jälleen hyvin, välin jäädessä vielä pidemmäksi kuin ensimäisessä vaiheessa. Sarjan jälkeen taas sisäkautta numerolle 12 ja sen jälkeen vielä hieman kaarretta lyhentäen annoin laukan rullata viimeiselle esteelle. 



Näin videoita katsoessani huomaan, että 100 cm uusinnasta olisi helposti voinut puristaa sen pari sekuntia pois. Nyt tempo oli hyvin rauhallinen. Tosin Martti oli enemmän sellainen tuupattava malli, jonka vuoksi rytmi karkaili jo ensimmäisessä vaiheessa. Näin ollen vauhtia en lisännyt ja keskityin ratsastamaan maaliin. Tämäkin suoritus riitti toiseen sijaan, eli tyytyväinen pitää olla. Hevonen suoritti todella hyvin molemmissa luokissa, kun kuski vielä saa rytmistä kiinni paremmin, niin ei ole mitään hätää näillä korkeuksilla. Nyt pitää vaan saada ratoja ja kisoja alle, niin hyvä tästä tulee.

- Sisko


tiistai 21. heinäkuuta 2015

Kun ei voi lakata hymyilemästä

Voi jumpe! Normaalisti en ole sellaisten "hypetys" postausten suosija, mutta nyt sellainen on pakko tehdä. Martti oli vaan niin super hyvä esteillä sunnuntaina, että melkein unohdin ratsastaa sitä esteiden välissä kun fiilis oli korkealla ja naama kuin Naantalin aurinko.

Olin vähän skeptinen sunnuntain treeniä suunnitellessani. Perjantaina tekemäni puomitehtävät eivät todellakaan sujuneet hyvin. Ravissa ihan jees, mutta laukassa ihan kamalaa. En oikein päässyt kiinni millään siitä, mitä olisi pitänyt korjata. Kun korjasi yhtä ongelmaa, tuli toinen tilalle ja sitä rataa. Lauantaina suuntasinkin maastokävelylle, sillä kentällä vääntäminen on yhtä tyhjän kanssa jos homma menee "tappeluksi". Ehkä Martti sai sitten lauantaina niin paljon muuta ajateltavaa tavattuaan naapurin lehmälauman, että jaksoi sitten sunnuntaina keskittyä oikeisiin töihin. Mene ja tiedä.


Tässä videoiden muodossa todistusaineistoa meidän treeneistä. Monessa kohdassa ratsastaja tunaroi jotain, mutta hevonen oli ihan messissä ja pelasti kuskinsa. Radan kolmas ja samalla viimeinen este oli kapea pysty, josta johtui lievä tähtääminen ja puomien pudottelu. Sitä pitää vielä harjoitella lisää.

Videoissa voi myös kuulla, että isäni on suurin arvostelijani ja saan samantien palautetta jos jokin tie ei onnistu esteelle tai jokin lähestyminen menee pipariksi. Toisaalta, saanpahan palautetta ja osaan sitten korjata virheet. Testasimme myös papan jännityskynnystä. Tätä varten Anne näkyy heiluttelemassa takkia joko esteen vieressä tai takana. Marttia ei kuitenkaan kiinnostanut yhtään pätkää, mitä se Anne touhusi, laukkasi vain rohkeasti eteenpäin.




Käytän todennäiköisesti 100cm ratavideon ja verryttelyhyppyjen videot myöhemmin, niin nyt jouduitte tyytymään vain 80 ja 90cm ratavideoihin. Näiden lataaminen kun kestää ikuisuuden, kun nettiyhteydessä on huonot uploadit.

- Sisko

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

"The thing is to dazzle"- Casanova

Marco Polon, Antonio Vivaldin sekä Giacomo Casanovan kotikaupunki. Kaupunki, joka on rakennettu 118 saarelle sekä lepästä tehtyjen puupaalujen päälle Adrianmerellä sijaitsevaan laguuniin. Se on tunnettu myös naamiaisistaan, gondoleistaan sekä Pyhän Markuksen torilla parveilevista puluistaan. Lähdemme siis vierailulle Venetsiaan.

Ensimmäisenä vierailukohteena matkallamme oli Venetsia. Lensimme sinne Kööpenhaminan kautta Helsingistä. Aamun herätys oli aikaisin, hieman neljän jälkeen. Onneksi hevosihmisenä on tottunut aikaisiin aamuihin kisaviikonloppuina. Lennot sujuivat hyvin ja aikatauluissaan ja matkatavarat tulivat perille meidän kanssa, iso plussa ajatellen matkasuunnitelmaamme.

Lentokentällä hyppäsimme bussiin ja puolen tunnin päästä olimmekin jo Piazzale Romalla, johon saakka autot saavat Venetsiassa kulkea. Hotellivalintamme osui täysin nappiin, sillä isojen matkalaukkujen kanssa ei tarvinnut kävellä kuin viisi minuuttia, niin olimme perillä hotellissa. Emme vielä saaneet huonetta käyttöömme (hieman puolen päivän jälkeen), mutta pystyimme jättämään tavarat hotelliin säilöön ja lähdimme tutkimaan kaupunkia. Tutkimusmatka jäi kuitenki lyhyeksi (n. 200 metriä), sillä löysimme hyvän näköisen lounaspaikan ja jäimme siihen.



Lounastimme kaikessa rauhassa aurinkovarjon alla ja nautimme kelistä ja matkakohteesta. Suomen kesä kun oli siihen saakka ollut aika viileä ja vihdoin oli sellainen keli että tarkeni t-paidalla ja shortseilla. Huomaamattamme kello eteni ja lounaan jälkeen kävelimme takaisin hotelliin viemään tavaroita huoneeseen. Tämän jälkeen oli vuorossa "pakolliset" päiväunet, sillä parin tunnin mittainen ukkoskuuro iski kaupunkiin.

Ukkosen jälkeen pääsimme varsinaiselle tutkimusmatkalle, eli kartta kouraan ja menoksi. Vinkki! Jos käytte Venetsiassa, niin karttaa ei varsinaisesti tarvita. Toki sitä kannattaa kantaa mukana, jos käy niin pahasti että pääsee eksymään. Päänähtävyyksille/rautatieasemalle on opasteita vähän joka nurkalla, joten meidän karttamme pysyi miltei koko ajan vain taskussa.

Nämä tummat pilvet roiskauttivat ukkoskuuron niskaan.


Kävellessä fiilis oli aika mielenkiintoinen. Tässä kaupungissahan ei siis ole auton autoa, lukuunottamatta Piazzale Roman aluetta. Kävelimme kaikessa rauhassa hotellilta kohti Rialton siltaa ja Markuksen toria. Ihmisiä oli välillä tungokseen asti, varsinkin tuolla Rialton sillan luona (jos keräilet Hard Rock Cafe-asioita, niin Rialton sillan kupeesta löytyy heidän kauppansa, ravintolan löysimme/huomaismme vasta seuraavana päivänä toisaalla). Markuksen torille päästyämme huomasimme että basilika oli jo siltä päivältä harmiksemme kiinni. Sen sijaan nousimme kirkon kellotorniin mistä avautui mukavat näkymät Venetsian yli.

Tornissa huomasimme, että ukkonen näytti palaavan Venetsian ylle, ja päästyämme tornista alas, tuuli oli yltynyt ja vettä tippui jo muutamia pisaroita. Tämän vuoksi pyörähdimme vielä pienen kierroksen rantaa pitkin kulkevalla kadulla ja kuvasimme Huokausten sillan, jonka jälkeen hyppäsimme vaporetton kyytiin kohti hotellia. Näin tuli siis ajeltua myös Canal Grande päästä päähän. Vaporetton kyydissä vältimme pahimman ukkoskuuron ja sade olikin miltei loppunut kun pääsimme pysäkille hotellimme lähistölle. Kävelymatkalla nappasimme pientä iltapalaa ja sen jälkeen suuntasimme suihkuun ja nukkumaan.



Ihanaa, seuraava päivä valkeni aurinkoisena, eikä pilviä näkynyt missään. Suunnitelmissa oli ennen huoneenluovutusta kipaista katsomaan vielä se Pyhän Markuksen basilika ja sen jälkeen jatkaa matkaa seuraavaan etappiin. Muutimme kuitenkin suunnitelmaa niin, että luovutimme huoneemme jo aamiaisen jälkeen ja jätimme tavarat hotellin säilytykseen. Näin saimme hieman enemmän aikaa tutkia kaupunkia.

Kävelimme toista reittiä aukiolle kuin edellisenä päivänä. Taas seurailimme opasteita parhaamme mukaan, mutta tällä kertaa opasteet eivät olleet niin hyviä. Kävelimme hieman harhaan, mutta tämä ei haitannut ollenkaan. Tavoitteemme oli olla basilikalla heti sen auettua, mutta emme tässä onnistuneet kuitenkaan. Ilmeisesti kävelimme liian hitaasti ja tämän seurauksena sinne oli ehtinyt jo muodostua jono. Mielestämme se oli todella pitkä, mutta hetken mietittyämme päätimme jonottaa. Kiire meillä ei varsinaisesti ollut ja jono näytti liikkuvan nopeasti. Vinkki tässäkin kohtaa: Pyhän Markuksen basilikaan ei saa tuoda reppuja tai muita isoja laukkuja. Ne pitää viedä tavarasäilytykseen, joka on aukion toisella puolella. Meidät käännytettiin ovella, mutta onneksi saimme tulla kuitenkin jonon ohi takaisin.

Canal Grande


Basilika itsessään on mielestäni paremman näköinen ulkopuolelta. Jos et ikinä ole käynyt bysanttilaistyylisessä kirkossa, siellä kannattaa piipahtaa. Sisäänpääsy on ilmainen, mutta aarrekammioon, alttarille ja muihin paikkoihin pitää maksaa erillinen sisäänpääsymaksu. Sisältä löytyy paljon mosaiikkia ja kultauksia.

Basilikasta päästyämme lähdimme kävelemään takaisin hotellille. Kävelimme Rialton sillan kautta takaisin, vaikkakin eri katuja kuin edellisenä päivänä. Hotellista kapsäkit kantoon ja nokan suunta kohti satamaa, josta seikkailu jatkuu!

Viisi vinkkiä Venetsiaan:
- Varaa hotelli, jossa on ilmastointi ja joka sijaitsee lähellä Piazzale Romaa tai jotakin vaporettopysäkkiä.
- Osta naamio, ne ovat upeita ja rakastuin niihin täysin.
- Syö gelatoa, se on todella hyvää
- Kaupungissa on paljon portaita, sillä sillat kanaalien yli ovat kaarisiltoja, varaa siis hyvä kengät.
- Ota mukaan hyvä kamera, kuvattavaa riittää paljon

Venetsiasta muodostui yksi suosikkikaupungeistani matkan varrella, vaikka ennen matkaa en niin innostunut siitä ollutkaan. Jotenkin kaupungista huokui sellainen omanlaisensa tunnelma ja tuntui kuin olisi oikeasti tehnyt loikan menneisyyteen, kun käveli pitkin sokkeiloisia kujia.

- Sisko

torstai 16. heinäkuuta 2015

Lomaltapalaajan ongelmat

Blogi on viettänyt nyt kuukauden verran hiljaiseloa ihan sen vuoksi, että olen ollut itse lomalla. Suurin osa lomasta kului Välimeren aalloilla ilman toimivaa internet-yhteyttä. Tai siis olisi ollut ilmeisen toimiva, mutta hinta oli näin suomalaiselle sen verran suolainen, että päätettiin säästää rahat johonkin muuhun matkalla.

Postauksia on varastossa paljon ja aina hevosten kuulumisten väliin tulen julkaisemaan pienimuotoista matkapäiväkirjaa reissusta. Ongelma tällä hetkellä on enemmän se, että en ole saanut kuvia muokattua valmiina oleviin postauksiin.

Näitä auringonlaskuja tulee kyllä täällä Suomessa ikävä. #nofilter

Kuten otsikko viittaa, ei tämä lomalta töihin paluu ole sujunut ihan niinkuin Strömsössä. Maanantaina en osannut käyttää työpaikan kellokorttilaitetta, jota olen käyttänyt jo satoja ellei tuhansia kertoja (muistin sentään tietokoneeni salasanan). Tiistaina puolestaan olin herätyskellon soidessa laittanut sen kiinni, ajatellen, että miten ihmeessä se soi näin aikaisin kun on viikonloppu. Onneksi Janne heräili itsekseen ja herätti minutkin, että ehdin juuri minuuttia ennen töiden alkua toimistolle.

Grann tallin koulukisat.

Martin liikunnasta reissuni ajan vastasivat pääsääntöisesti Mari ja Olli. Oli siellä kyydissä käynyt myös kouluratsastajien kruunaamaton kuningatar, näin Annea lainatakseni. Hyvää työtä olivat tehneet, sillä ennen lomaani ongelma oli saada hevonen suoraksi, mutta maanantaina ratsastaessani hevonen oli tikkusuora joka askellajissa ilman sen enempää neuvottelua asiasta. Hyvään työhön lisätäkseni, täytyy sanoa, että viime viikonlopun kisat menivät myös nappiin. Mari jatkoi hienosti yli 60% tuloksella helpossa C:ssä ja Olli suoritti elämänsä ensimmäisen 80 cm esteluokan 4 virheellä, joka tuli vasta toisessa vaiheessa.

Aku laitumella alkukesästä.

Aku puolestaan on oppinut seisomaan kiinni, myös jännittävässä pesukarsinassa. Tämänkin taidon se oppi miltei ensimmäisellä kokeilukerralla, kuten on ollut tapana muidenkin uusien asioiden osalta. Okei, ei sitä voi vielä yksin mihinkään seisomaan jättää, kuten Martin, mutta eipähän saa paniikkia, kun on kahdelta puolelta kiinni. Pojulla kun on edelleen pieniä ADHD-oireita, jos sen kanssa ei jutella koko aikaa. Se on myös muuten kasvanut ihan mahdottomasti keväästä. Täytyisi ottaa taas joku kerta oikein kamera mukaan kun touhuilee sen kanssa.

Hommat hevosten kanssa rullaavat siis mallikkaasti aikataulussa. Maksoin jopa oman D-lupani ja Martin vuosimaksun, eli meidät voi loppukesästä bongata jopa 2/3-tason kisoista. Päivitinkin alustavan kisasuunnitelman kisatuloksia-sivulle.

- Sisko